Töihin pääsyn mahdottomuus

Miksi tänä päivänä nuoren ihmisen on niin vaikeaa löytää töitä? Tuntuu, että pitää olla takana ainakin 30-vuoden kokemus ja olla moniosaaja, jotta työhakemus pääsisi hakuprosessissa pidemmälle. Ei riitä, että olisi vain vähän kokemusta vuosien takaa. Tämä ei vain ole kaikkien kohdalla mahdollista, että sitä kokemusta olisi kertynyt valtavasti. Voi olla, että välissä on ollut opiskelua tai vastaavaa, joka on aiheuttanut merkittävän välin työelämässä. Ei tämä kuitenkaan tee millään tapaa työnhakijasta muita huonompaa. Työkokemusta kertyy jo lyhyistäkin työsuhteista ja eihän sitä kokemusta koskaan tule kertymään lisää, jos työelämään ei edes pääse sisälle. Työnantajat siinä saattavat vain menettää mahdollisesti hyvän työntekijän jos muuta.

En yhtään ihmettele, vaikka monia masentaa työnhaku tilanteessa, jossa työnantajien kieltävät päätökset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Motivaatio menee helposti nollille, jos jatkuvasti saa työhausta negatiivisia “kiitos mutta ei kiitos” päätöksiä. Eihän sitä edes silloin jaksa enää yrittää ja motivaation puute taas johtaa työnhaun pitkittymiseen.

Työhön pääseminen on myös merkittävä tekijä taloudellisesti. Huono taloudellinen tilanne ajaa helposti monet ihmissuhteet kuten parisuhteen riitoihin, joka puolestaan lisää stressiä tai masennusta. Näin ei työnhakuun riitä jatkossa voimia senkään edestä ja se on ymmärrettävästi hyvin kuluttavaa. Mielestäni olisi siis tärkeää, että työnhakua pyrittäisiin helpottamaan, jotta sitä työkokemusta kertyisi ja sitä kautta voisi olla helpompi päästä uusiin töihin. Ei kukaan voi olla seppä syntyessään, vaikka monesti tuntuukin siltä.

Ottaa vain itseäni päähän se, että vaikka kuinka yrittää laittaa omasta mielestä päteviä työhakemuksia, ei niitä oteta rekrytoinneissa huomioon. Saati sitten se, että osa työnantajista ei välttämättä edes laita mitään tietoa siitä onko tullut valituksi tai onko oma hakemus päässyt jatkoon. Prosessissa saattaa mennä ikuisuus ennen kuin mitään kuuluu. Olisi kiva edes tietää vähän missä mennään. Mielestäni on työnantajien velvollisuus ilmoittaa omasta päätöksestään onko tullut valituksi, oli se sitten kielteinen tai ei. Näin ei itse joutuisi arvuuttelemaan ja ihmettelemään. Saati turhautumaan.

Kysynkin siis nyt vain yhden kysymyksen: Mitä työnantajat nykyään oikeasti oikein vaativat? Millainen “supertyöntekijä” pitää olla, että saisi edes kutsun haastatteluun? Se, jos mikään olisi kiva tietää.