Mietteitä ystävyydestä

Olen lähiaikoina pohtinut asioita omista ystävistä ja ystävyydestä ylipäätään. Ystävyys-suhteita rakennetaan läpi elämän ja ensimmäiset ehkä jo varhain lapsena.

Ystävyys-suhteita on mielestäni kahdenlaisia. On niitä, jotka säilyvät läpi elämän ja sitten niitä, jotka hajoavat elämän varrella. Ystävät ovat tärkeitä ja heidät halutaan säilyttää. Pitää osana omaa elämää. Jos suhde kuitenkin katkeaa voi syynä olla se, että elämänarvot ja vallitseva elämäntilanne ovat molemmilla liian erilaiset, jotka johtavat suhteen eriytymiseen. Niin sanotusti ystävät kasvavat erilleen ja hakeutuvat omien arvojensa pariin. Tämä satuttaa ja tuntuu surulliselta. Mikä sitten tekee ystävyys-suhteista kestäviä? Mikä tekee ystävästä “ystävän”?

Ystävät jakavat mielestäni elämän ilot ja surut. Voidaan puhua vaikeistakin asioista ilman, että kokee syyllisyyden tunnetta tai häpeää. Ystävät eivät kadehdi toisia eivätkä varsinkaan puhu pahaa selän takana. Ystävät eivät loukkaannu, vaikka kritisoisi, eivätkä hyökkää heti vastaan syyllistävästi tai puolustelevasti, kun on aihetta kritiikille. Tietysti ottaen huomioon sen, miten kritiikkiä toiselle annetaan. Ystävät antavat energiaa eivätkä kuluta tai vie sitä. Suhteissa saa tehdä virheitä ja kokea epäonnistumisia, koska silloin ystävyydelle on rakennettuna vankka pohja, joka kestää kaikenlaiset kokemukset. Negatiiviset tunteet kuuluvat elämään ja niitä pitää osata käsitellä myös ystävyys-suhteissa. Se on vain tervettä.

“True friends aren’t the ones who make your problems disappear. They are the ones who won’t disappear when you’re facing problems”

Oikean ystävän tunnistaa mielestäni lopulta siitä, kun ystävyys joskus päättyy. Ystävyys-suhteen olemassaolo unohdetaan kokonaan, ihan kun koskaan ei olisi edes tunnettu. Käyttäydytään niin kuin toisella ei olisi ollut mitään väliä ja voidaan kohdella toista epäkunnioittavasti. Se ei ole ystävyyttä. Se on sitä katkeruutta toista kohtaan. Luulen, että ne tukahdetut tunteet, jotka johtivat epämääräiseen salailuun ystävyys-suhteen aikana näytetään silloin helpommin ja ystävän oikea luonne tulee esiin.

Ystävyys on asia, joka merkitsee jokaiselle eri asioita. Jokainen laatii ystävyydelle ns. säännöt, jotka ylläpitävät suhdetta ja sen kehittymistä. Ja niitä pitäisi osata myös noudattaa molempien. Jos haluaa ystävyyden säilyvän ja kestävän pidemmälle elämään.